Saako otsalampun kanssa hiihtää?
Pureudutaan ensin kysymykseen, saako ylipäätänsä julkisella ladulla käyttää otsalamppua? Aihetta on käsitelty menneenä talvena ihan iltapäivälehtien sivuilla asti, koska otsalamput laduilla ovat jopa aiheuttaneet sitä kuuluisaa laturaivoa. Mitään virallista ohjeistusta otsalampun käytöstä laduilla ei ole, joten asian kanssa saadaan varmasti edetä maalaisjärjen säestyksellä.
Suomessa on paljon valaisemattomia latuja, joissa ihan jo oman turvallisuuden vuoksi on hyvinkin suotavaa käyttää otsalamppua. Tuuli kuljettaa laduille paljon roskaa latuja ympäröivästä luonnosta, ja suurimmat roskat saattavat hyvinkin olla hiihdon pysäyttäviä paksujakin oksia. Roskien ja muiden esteiden tai ladun huonon kunnon huomaaminen pelkässä kuun valossa on vähintään haastavaa, jos ei jopa mahdotonta. Valaistuilla laduilla tilanne on hieman kimurantimpi. Sinänsä omaa otsavaloa ei varmasti yleisesti tarvitse, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että kuntoreittien valaisussa olisi monesti paljon parannettavaa. Pelkästään valoteho saattaa olla todella heikkoa, puhumattakaan pimeistä lampuista, joita saattaa olla useampikin peräkkäin.
Otsalampun käyttö laduilla on siis jokaisen hiihtäjän oman harkinnan varassa. Tärkeää on muistaa latuetiketti ja sen myötä toisten huomioinen ladulla. Ei siis anneta lampun paahtaa täydellä teholla turhaan, ja osoitetaan se lamppu sinne missä sitä tarvitaan, siis latuun eikä vastaantulevien hiihtäjien silmiin.
Ansmann liiketunnistimella varustettu otsalamppu
BroShopin valikoimista löytyy Ansmannin otsalamppu, josta löytyy juuri oikeat ominaisuudet hiihtämiseen. Otsalampun teho on 230 lumenia, joka on aivan riittävä hiihtoladulle. Lampulla on tarve osoittaa aika lähelle alas valkoiseen lumeen, joka jo itsessään heijastaa valoa lisää ympärilleen. Ansmannin otsalampussa on kaksi tehosäätöä kirkkaudelle, 30 % ja 100 %. Yleisesti 30 %:n valoteho on riittänyt jo todella hyvin, mutta valaisemattomilla laduilla myös 100 %:n valotehoa on tullut käytettyä paremman näkyvyyden toivossa. Luonnollisesti myös käyttöaika on 30 % valoteholla paljon pidempi. Ansmann lupaa käyttöaikaa 30 %:n valoteholla jopa 25 tuntia yksillä paristoilla, täydellä valoteholla 7 tuntia. Otsalampussa on myös hämäränäön säilyttävä punaisen valon tila, mutta itse en punaiselle valolla ole nähnyt tarvetta hiihtohommissa.
Sitten päästään ominaisuuteen, joka tekee Ansmannin otsalampusta täydellisen otsalampun juuri hiihtämiseen. Otsalamppu on varustettu liiketunnistimella, joka mahdollistaa valon sytyttämisen ja sammuttamisen käden heilautuksella! Hanskat ja käteen kiristetyt sauvat ovat aivan mahdoton yhtälö otsalampun nappuloita etsiessä ja painaessa. Yleensä otsavalon laittaminen päälle ja pois on ärsyttävää ja vie hiihtorytmin, jonka takia juuri sen seikan takia yksittäisen vastaantulevan hiihtäjän takia valoa ei laiteta pois päältä. Liiketunnistin toimii kuitenkin todella hyvin, ja kättä voi heilauttaa rennosti aika kaukanakin otsaa! Omien hiihtojen aikana ei liiketunnistin ole vahingossa huomannut liikettä, pois lukien parit kerran kun on täytynyt kesken hiihdon putsata isoimmat räät poskilta.
Aikaisemmin olen ottanut otsalampun mukaan hiihtolenkille vain pakon sanelemana, eli lähtiessäni todella pimeälle ladulle. Nykyään alkaa olemaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että otsalamppu löytyy päästä lähtiessäni illalla hiihtolenkille. Joskus saattaa olla, että lamppu on vain otsalla odottamassa käden heilautusta käynnistyäkseen, mutta valoa ei välttämättä lenkin aikana tarvita. Yleensä lamppu kuitenkin vähintäänkin käy päällä, jos ei muuten niin siirryttäessä ladulle pimeää polkua pitkin.
